Mark. 10:13-14

Ja he toivat hänen tykönsä lapsia,että hän koskisi heihin ; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja  sanoi heille: Sallikaa lasten tulla minun tyköni,älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.

 

Olin kantamassa postia Uudenkaupungin keskustassa viedessäni kirjettä erääseen kampaamoon. Siellä näin kehitysvammaisen tytön äitinsä kanssa. Kampaaja laittoi tytön hiuksia, talvinen aurinko valaisi kampaamon sisätiloja. Auringon säteet kohdistuivat tytön hiuksiin ja olemukseen. Vammaisuudestaan huolimatta tyttö näytti hyvin kauniilta. Tulin hengessä liikutetuksi, mieleeni nousi voimakkaasti miten jokaisen ihmisen elämä on arvokas. Ainakin Jumalan näkökulmasta.

Sitä mukaa kun olemme kansakuntana etääntyneet Jumalan armosta, myös ihmisen elämän arvo on laskenut. Lapsivesitutkimuksen avulla nykyään saada selville onko tulossa down lapsi. Se mahdollistaa raskauden keskeytyksen jos vanhemmat niin päättävät. Elämä itsessään on Jumalan  lahja, jokaisella on oikeus syntyä tähän maailmaan. Elämä on usein epäoikeudenmukainen ja vääryys hallitsee maanpiiriä. Jumala antoi poikansa Jeesuksen kuolemaan meidän syntiemme tähden. Valkeus voittaa pimeyden hänessä. Jokaisesta meistä on maksettu kallis hinta. Särkynyt ja rikkinäinen elämä saa uuden eheyden Kristuksen sovitustyön kautta. Pettymys ja suru jota usein koimme suhteessa lähimmäisiin ja itseemme saa uutta lämmintä toivoa kun Pyhä Henki valaisee sydämemme.

Vuorisaarnassa Jeesus sanoo: Rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi. Kun olemme paljon saaneet anteeksi voimme opetella armahtamaan lähimmäisiämme. Kaikki ei aina onnistu tässä elämässä niin hyvin ja paljon on rikkinäisyyttä meidän ympärillämme. Jokainen kaipaa sisimmässään rakkautta ja hyväksyntää. Elämän suurin tyydytys ei tule siitä kuinka paljon meillä on varallisuutta ja ulkonaista loistoa. Vaan siinä että voimme olla rohkaisuksi ja iloksi ympärillä oleville ihmisille. 

Natsi-Saksassa toteutettiin eutanasiaohjelmaa 1940- luvun alussa. Tuhansia kehitysvammaisia aikuisia ja lapsia kaasutettiin hengiltä rodunjalostuksen nimessä.Lopuksi haluan liittää erään nuoren kehitysvammaisen naisen kirjeen isälleen ennen kuin hänet surmattiin Brandenburgin keskitysleirissä

Syvästi rakastettu isä!

 

Valitettavasti ei käynyt toisin.Minun on osoitettava sinulle tänään jäähyväissanani joutuessani lähtemään tästä maallisesta elämästä ikuiseen kotiin. Se aiheuttaa sinulle ja omaisille paljon,paljon sydämen tuskaa. Mutta ajattele minä saan kuolla marttyyrina ja ettei se tapahdu ilman taivaisen pelastajani tahtoa ,häntä minä olen jo vuosikausia kaivannut. Isä,isä hyvä  en kuintenkaan haluaisi erota sinusta pyytämättä sinulta ja rakkailta sisaruksiltani anteeksi kaikkea sitä, missä olen koko elämäni ajan pettänyt teidän odotuksenne. Hyväksyköön rakas Jumala sairauteni ja uhrini sovitukseksi siitä.

Parahin isä,ole hyvä äläkä syytä mistään lastasi, joka on sinua niin syvästi rakastanut ja ajattele aina ja yhä uudelleen,että minä menee taivaaseen,jossa me kaikki löydämme toisemme ja kaikki rakkaat vainajamme uudelleen Jumalan luona.Isäkulta ,minä lähden vakain mielin ja Jumalaan uskoen enkä epäile koskaan hänen hyviä tekojaan,joilla hän meitä koettelee,vaikka me emme niitä valitettavasti täällä ollessa ymmärräkään.Meille on luvassa palkinto tuomiopäivänä.Jumalan käskystä! Ole hyvä ja kerro tämä rakkaille sisaruksilleni. En halua valittaa vaan pikemmin iloita. Annan sinulle tämän pienen kuvan muistoksi,näin lapsesi kulkee Vapahtajaa kohti. Syleilen sinua syvällä rakkaudella ja lupaan vakaasti kuten viime kerralla hyvästellessämme, että pysyn lujana ja rohkeana.

Lapsesi Helene

2.lokakuuta 1940. Ole hyvä ja rukoile paljon sielunrauhani puolesta.Näkemiin hyvä isä,taivaassa.